Neulankin olisi kuullut putoavan Kruunuhaan Maneesilla 2. joulukuuta 2000. Puolustusvoimien komentaja, kenraali Gustav Hägglund oli juuri vastannut 153. Maanpuolustuskurssin päättäjäiskeskustelussa kysymykseen, toisiko Nato-jäsenyys Suomeen myös ydinaseita. ”Sellaisella optiolla ei voi tulla Naton jäseneksi, että sulkisi ydinasett pois”, Hägglund vastasi. Saman asian Hägglund oli tuonut julki jo toukokuussa 1996 antaessaan haastattelun Turun ruotsinkielisen korkeakoulun, Åbo Akademin, lehteen: Naton jäsenenä esimerkiksi Suomi voisi päätä ottamaan ydinaseita alueelleen myös rauhan aikana. Sellainen maa, joka asettaa Norjan ja Tanskan kaltaisia rajoituksia, ei Hägglundin arvion mukaan voi koskaan päästä Naton jäseneksi. ”Ydinaseopitio on Suomen kannalta Nato-jäsenyydessä ehdottomasti vaikein kysymys ”, Hägglund lisää. Hägglund pitää selvänä, ett' ydinaseiden sijoitus koettaisiin Venäjällä provokaationa. ”0n paljon provosoivampaa avata mahdollisuus ydinaseiden tuonnille Kouvolaan kuin Wieniin.”
Hägglundin arvio asiaa kokeneen
ja kansainvälisen uran tehneen ammattisotilaan asiantuntemuksella.
Samanlaiseen tulokseen on tullut myös nyt jo eläkkeellä olevan
korkean tason ulkopoliittinen päättäjä. Hän pohtii asiaa myös
poliittisen kokemuksen perusteella. Kysymykseen tulisivatko ydinaseet
Suomeen Nato-jäsenyyden myötä, hän vastaa pienen miettimistuokion
jälkeen: ”Ehkä käytännössä niin kävisi”.
Ydinasett ovat niin dramaattinen ja tulenarka osa Suomen Nato-jäsenyyttä, että kun Hägglund nosti ne kansallisen keskustelun asialistalle, ministeri Max Jakobson ryhtyi niitä miltei välittömästi purkamaan. Kun Helsingin Sanomat oli uutisoinut Hägglundin haastattelun 25. toukokuutta 1996, Jakobsson kiisti puolustuvoimien komentajan näkemyksen kolme päivää myöhemmin samassa lehdessä. Hänen mielestään läntinen puolustusliitto ei edellytä uusilta jäseniltään ydinaseiden tai vieraiden joukkojen sijoittamista maaperälleen.
Jakobson perusteli näkemystään
Naton omalla ilmoituksella. Sotilasliiton laajenemisraportissa
nimittäin hänen mukaansa todetaan että ei ole mitään tarvetta
ennalta sijoittaa ydinasiet uusien jäsenvaltioiden alueelle. Siinä
todetaan myös, että nykyisten ydinaseiden sijoitus tulee
tyydyttämään myös laajentuneen liittouman tarpeet. ”Ei ole
tarvetta liittolaisten joukkojen sijoittamiseen uusien jäsenmaiden
alueelle”, Jakobsson selosti edelleen Naton kantaa.
Jakobson referoi Naton kantaa kuitenkin suurpiirteisesti. Kirjassa The world in Conflict brittiläinen turvallisuus- ja sotilaspolitiikan asiantuntija John Laffin siteraa Naton asiakirjaa sanatarkastI. ”Meillä ei ole aikomusta tuoda ydinaseita tai olennaisia/merkittäviä uusia joukkoja uusien jäsenmaiden alueelle”.
Kokeena Nato-tutkijana Laffin haluaa tehdä tarkentavan huomautuksen: ”Täytyy kuitenkin huoata, että (sanat) ”ei aikomusta” ja ”olennaisia/merkittäviä” voivat tarkoittaa ihan mitä tahansa. Laffin viittaa turvallisuuspoliittisessa kielenkäytössä turvalliseen sanakikkailuun. Suomessa yksi sen kukkasissta on ulkopoliittisen johdon hokema, että meillä ei ”näköpiisissä olevassa tulevaisuudessa” tai ”vallitsevissa oloissa” ole tarvetta liittyä Natoon. Takaportti osataan jättää auki niin Suomessa kuin Natossakin.
Myös Ruotsissa tulkinta Naton ydinaseista on toinen kuin ministeri Jakobsonilla. ”Olisi kumallista, jos Ruotsi, joka selvisi hyvin ilman Naton kylmän sodan jälkikaudella, tarvitsisi nyt suojasään aikana turvaa sotilasliitosta, jossa ydinaseet ovat keskeinen oppi”, on Ruotsin entinen apulaisulkoministeri, nykyinen demarien europarlamentaarikko Pierre Schori todennut.
Vaikka Nato on ilmoittanut, ettei sillä ole aikomustakaan tuoda ydinaseita uusiin jäsenmaihin, se ei kuitenkaan ole kieltänyt varautumasta sellaiseen. Ydinaseiden sijoitus johonkin maahan ei luonnollisestikaan voi tapahtua ilman ennakkovalmisteluja. Kun valmistelut on tehty, aseiden siirto uusiin asemapaikkoihin on verraten nopea operaatio. Venäläiset sotilasasiantuntijat ovat sitä mieltä, että Nato on jo alkanut pohjustaa ydinaseiden sijoitusta Puolaan. Venäjän asevoimien ulkoministeri, kenraalieversti Leonid G. Ivashov kertoi asiasta kesäkuussa 2000 Moskovassa.
Lähdeaineisto Pekka Ervasti Jaakko Laakso Karhun naapurista Naton kainaloon ISBN 951-0-25559-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti