Unohdetun kansan Pekka

Soneran osakeannissa yhtiön pääjohtaja Pekka Vennamo sai erityiskohtelun. Erityiskohtelu tarkoitti sitä, että Vennamon sijoitusyhtiö sai lopullisessa osakeannissa kaikki varaamansa osakkeet. Muiden yksityishenkilöiden sijoitusyhtiöille myönnettiin vain noin kymmenen prosenttia. Myynnissä yhden osakkeen sai 45 markan hintaan. Parissa kuukaudessa osakkeen arvo yli kaksinkertaistui. Vennamo sai yhteensä 47 000 osaketta ja maksoi koko osakepotista 2,1 miljonaa markkaa. Saman omistuksen hinta nousi 4,7 miljoonaan markkaan. On syytä epäillä, että liikenneministeriö on tehnyt lainvastaisen päätöksen tehdessään Pekka Vennamolle eritysikohtelun. Sonera-kaupoissa Suomen valtio menetti yli 1000 miljoonaa Suomen markkaa taitamattoman hoidon takia.

Soneran yksityistäminen tapahtu seuraavasti. 28.10.1997 hallituksen talouspoliittinen ministerinvaliokunta päätti jakaa posti-tele-konsernin ja aloittaa telepuolen yksityistämisen. Maaliskuussa liikenneministeriö valitsi myynnin järjestelijäksi Merrill Lynch Internationalin ja Merita Corporate Financen. Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti käynnistää osakemyyntoperaation. Soneran pääjohtaja Pekka Vennamo ilmoitti 22.9.1998 Rahoitustarkastukselle sisäpiiri-ilmoituskaavakkeella olevansa hallituksen puheenjohtaja Oy Sijoitus-nimisessä yhtiössä. Se on peritty yhtiö, jossa muina hallituksen jäseninä ovat Vennamon äiti ja sisar. Vennamon itsensä mukaan Sijoitus Oy omistaa kaksi osakeyhtiötä ja vähän pörssiosakkeita.

Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti 7.8.1998 myydä 22,8 prosenttia Sonerasta eli yhteensä 160 miljoonaa osaketta. Niistä 119 miljonaa tarjotaan instituutionaalisille sijoittajille ja 39 miljoonaa yhteisöille. Soneralaisten ostettavasi tarjotaan henkilöstöannissa kaksi miljoonaa osaketta. Ministerille kerrottiin annin yleisjärjestelyistä, mutta johdon osto-oikeuksia ei erityisesti käsitelty.

LM ja annin järjestäjä päättivät 9.10.1998 instituutioilta saamiensa alustavien tarjousten perusteella osakkeen ohjeellisen hintahaarukan, joka oli 36-45 markkaa. 13.10.1998 julkaistiin yli 200-sivuinen listalleottoluettelo, jossa kerrotaan yhtöstä ja osakemyynnistä. 19.10.1998 osakemyynnistä vastaavan liikenneministeriän Soneran ja järjestöpankkien edustajat aloittivat myynnin esittelyn koti- ja ulkomaisille sijoittajille. 21.10.1998 yleisömyynti ja henkilöstöanti alkoivat. 27.10.1998 Vennamo teki uuden sisäpiiri-ilmoituksen, jonka mukaan Sijoutus Oy oli siirtynyt hänen määräysvaltaansa. Oman kertomuksensa mukaan hän osti kahden sisarensa osuuden yhtiöstä. Sijoitus Oy myi pian sen jälkeen toisen omistamistaan asunnoista Sonerakauppojen rahoittamiseksi. Marraskuun alussa Vennamo kertoi liikenneministeriön virkamiehille aikeistaan merkitä Soneran osakkeita sekä omiin nimiinsä että Sijoitus Oy:lle. Virkamiesten mukaan asia kerrottiin liikenneministeri Matti Auralle, joka kuitenkin sanoo olleensa tietämätön asiasta.

9.11.1998 osakkeiden merkintäaika päättyi ja lopulliseksi hinnaksi määrättiin 45 markkaa. Kysyntä ylitti tarjonnan 16-kertaisesti. Valtion nettotulo operaatiosta oli 6.918 miljardia, järjestäjäpankit saavat palkkioina 192 miljoonaa markkaa. Vennamon perhe osti 25211 osaketta, Sijoitus Oy 25000 osaketta eli Vennamon haluamat määrät. Muiden halukkaiden osto-oikeutta rajoitettiin kovalla kädellä.

Päätökset johdon oikeudesta ostaa haluamansa määrät, samoin kuin kaikki muutkin myynnin yksityiskohtia koskevat päätökset teki ministeri Aura. 17.11.1998 Soneran noteeraus aloitettiin Helsingin pörssin päälistalla. Ensimmäisen päivän päätöskurssi oli 62,70 markkaa. Vuoden lopussa kurssi oli kohonnut yli 90 markkaan. Muutamat yritykset tekivät pikavoittoja Soneran annissa rahaa käyttämättä. Pikavoittoja tehneet yritykset antoivat Soneran osakkeista ostotarjouksia miljoonille osakkeille, josta suursijoittajat eli ns. institutionaaliset sijoittajat saivat 10 prosenttia. Yritykset antoivat osakkkeista välittömästi myyntimääräyksen niin, ettei niiden tarvinnut käyttää rahaa ollenkaan. Yritykset saivat näin miljoonavoitot.

Kansainvälisessä myynnissä pääjärjestäjä, tässä tapauksessa Merrill Lynch, pystyi pitkälle sanelemaan, kenelle osakkeet lopulta menivät. Oli lähes mahdotonta arvioida, saati sitten todistaa, millaisia lehmänkauppoja tähän toimintaa sisältyi. Jälkiviisaudella arvioituna Soneran ensimmäinen yksityistäminen toteutettiin liian halvalla. Valtio olisi saanut osakkeista huomattavasti paremmankin hinnan. Mitähän Pekka Vennamon menettelystä sanoisi nyt edesmennyt unohdetun kansan puolustaja, jonka puhessa salamat sinkoilivat säälimättä rötösherrojen suuntaan? Eiköhän pääjohtaja Pekka Vennamon menettely täyttäisi hyvinkin isä-Vennamon tuomitseman häikäilemättömän ja moraalittoman omaneduntavoittelun tunnusmerkit. Ministeri Auran mielestä asiassa ei ole mitään moitittavaa: näin pääjohtajan pitääkin sitoutua yritykseensä. Matti Aura erosi näyttävästi ja nousi lähes kansallissankariksi. Jo ministerinä toimiessaan hän nautti ministerin palkan lisäksi samanaikaisesti 40 000 markaan kuukausipalkkaa Keskuskauppakamarin toimitusjohtajan tehtävistä.

Lähdeaineisto: Olet maamme Armahin Suomenmaa ISBN 952-91-4593-X