Neuvostoliitossa oli meihin nähden kaksi tendenssiä: bilateriaalinen, ahdas tendenssi ja multilateriaalinen, väljempi tendenssi. Itse en ollut pitänyt välttämättömänä, että meidän tarvitsisi tinkiä muilta mailta meitä tyydyttäviä lausuntoja asemastamme. Omasta puolestani olin korostanut naapurisuhteitten ensisijaisuutta, mutta kuitenkin aina virallisissa yhteyksissä olin puhunut Suomesta puoeettomana maana. Niin tein jälleen Berliinissä ja Moskovassa tehdessäni syys-lokakuussa 1987 vierailut Itä-Saksaan ja Neuvostoliittoon.
Itä-Saksan vierailumme aikana sanoin Erich Honeckerille: ”Tulen tänä iltana päivällispuheessani puhumaan Suomesta puolueettomana maana. Oli aika, jolloin Suomessa tarkoin seurattiin sitä, mitä muissa maissa meistä sanottiin. Me edelleen seuraamme, mutta emme enää ole kovin hermostuneita siitä, käytetäänkö meistä puolueettoman maan nimeä vai ei” Olin ennen keskustelua saanut nähdäkseni Honeckerin samana iltana pitämän päivällispuheen tekstin ja todennut, että siellä ei puhuttu Suomesta puolueettomana maana.
Neuvostoliiton-vierailuamme edelsi keskustelu vierailun kommunikeasta. Minun korviini kantautui jo ennen Itä-Saksan-matkaani, kun 23. syyskuuta vastasin Yleisradion A-studiossa Risto Makkosen ja Leif Salmenin kysymyksiin. Haastattelu tehtiin minun aloitteestani. Pravda ja Izvestija olivat edellisellä viikolla julkaisseet Mihail Gorbatshovin artikkelin, jossa hän hahmotteli laajaa, YK:n puitteissa toimivaa turvallisuusjärjestelmää. Perustelin toimittajille tarvettani kiinnittää huomiota Gorbatshovin artikkeliin: ”Voi olla itään kallellaan kun ei loukkaa länttä.”
Haastattelussa käytiin läpi Gorbatshovin aloitetta ja meidän kannaltamme keskeisiä turvallisuuskysymyksiä. Toimittajat tekivät kysymyksiänsä suhteellisen hajamielisesti ja odottivat hetkeä, jolloin he voisivat esittää minulle kysymyksiä muista teemoista. Kun se aika tuli, he tiedustelivat, oliko käynnissä olevissa kommunikeaneuvotteluissa ”kummallakaan osapuolella tarvetta tarkistaa” muotoilua Suomen puolueettomuudesta. Minulla alkoi heti varoituskello soida. Oli ilmeistä, että toimittajat olivat saaneet jotakin vihiä Klaus Törnuddin käymistä veuvotteluista. Myöhemmin kerrottiin, että erimielisyyksistä oli kaupungilla runsaastikin keskusteltu. Minusta pääasia tapahtumassa oli, että toimittajat eivät kiirehtineet kertoaan saamiansa tietoja julkisuuteen.
Asian tausta oli se, että valmisteltaessa pääministeri Nikolai Ryzhkovin tammikuisen Suomen-vierailun kommunikeaa neuvostoliittolaiset toivat esiin ajatuksen, että Suomen ulkopolitiikkaa käsittelevä monimutkainen kappale jätettäisiin komunikeasta kokonaan pois. Suomen puolelta neuvotteluja käynyt alivaltiosihteeri Klaus Törnudd totesi tähän, ettei tätä ollut tutkittu eikä asian sopimiseen ollut valtuuksia ja muotoilu säilytettiin ennallaan. Kesällä annoin ulkoministeriölle ohjeet, että Neuvostoliiton-vieraluni kommunikeanevuottelussa tulisimme pitäytymään perinteiseen formulaan.
Kun syyskuussa valmistauduimme kommunikeaneuvotteluihin, Törnudd tiedusteli, saiko hän valtuudet selvittää, mitä neuvostoliittolainen osapuoli oli edellisen vuoden joulukuussa tarkoittanut ehdottaessaan kyseiseen kappaleen poistamista kommunikeasta. Hän sai tähän luvan. Törnudd tulkitsi saamansa keskusteluvaltuutusta siten, että hän jätti kappaleen pois meidän jättämästämme kommunikealuonnoksesta. Minä olin käsittänyt asian niin, että Törnudd voi keskustella asiasta, mutta kyseisen kappaleen poisjättäminen oli minulle suuri yllätys. Kun tämä selvisi, käskin välittömästi lähettää suomalaiselle neuvotteluvaltuuskunnalle Moskovaan ohjeen esittää kyseisen kohdan sisällyttämistä kommunikeaan muuttumattomana. Näin myös tapahtui, muotoilu säilyi muuttumattomana.
Kommunikeaneuvottelujen jälkeen keskustelin Felix Karasevin kanssa kommunikeoista. Sanoin, että sanonnat, joita meillä viime aikoina kommunikeoissa oli ollut, olivat tyydyttäviä, mutta erikoista oli se, että kumpikaan osapuoli ei muussa yhteydessä näitä kommunikeatekstejä käyttänyt Sanoin, että puolueettomuus on suhteellinen käsite, mutta liittoutumattomuus on objektiivinen. Viittasin Ruotsin ilmaisuun, jossa oli eräitä hyviä näkökohtia: se sanoi olevansa liittoutumaton liittoutumiin kuulumaton maa, joka tähtäsi puolueettomuuteen sosan aikana. Sanoin, ett Suomen asema ei muuttunut vuonna 1971, vaikka kommunikeateksti muuttui. Kysyin sitten, olisiko syytä pyrki kokonaan pois tästä kommunikeakäytännöstä, jota meillä ei enää muitten maiden kanssa ollut.
Moskovan vierailumme isäntä Mihail Gorbatshov oli virkeä ja hyvässä kunnossa. Pari viikkoa ennen Moskovan matkaa antamani televisiohaastattelu vanheni viikossa. Itä-Saksan matkani aikana Gorbatshov piti Murmanskissa puheen, jossa hän mm. asettui tukemaan aloitteitamme luottamusta lisäävistä toimista merellisillä alueilla. Kun olimmee majapaikastamme lähdössä Kazakstaniin ja Kirgisiaan suuntautuvalle matkalle ja Andrei Gromyko tuli meitä hakemaan, tarjottiin lähtiessä lasi shamppanjaa. Gromyko katseli laseja ja sanoi: ”Vahvaa shamppanjaa”. Hänen ilmeistään ei voinut päätellä oliko se ironiaa vai huokailua hyvien tapojen löystymisestä.
Lähdeaineisto: Mauno Koivisto Historian tekijät ISBN 951-26-4082-1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti