tiistai 5. huhtikuuta 2011

Epävirallinen matka Neuvostoliittoon 25.4. – 3.5.1984


















Koiviston kotiuduttua onnistuneelta Kuusamon hiihtoretkeltä ohjelmassa odotti epävirallinen matka Neuvostoliittoon. Moskovassa tällaista matkaa nimitettiin lomamatkaksi, koska suurin osa siitä vietettiin jossakin sääolosuhteiltaan sopivassa lomakohteessa, yleensä Mustameren tai Kaspianmeren rantamilla. Tällä kertaa matka suunnattiin Moskovassa vietetyn ensimmäisen vierailupäivän jälkeen Krimille. Koiviston kannalta merkityksellisin olisi päivä Moskovassa, jossa hän tapaisi uuden puoluejohtajan Konstantin Tsernenkon. Koiviston mieltymystä junamatkoihin toteutettiin matkustamalla Moskovaan rautateitse. Sekä presidentin että valtioneuvoston vaunu kiinnitettiin junaan. Asemalaiturilla oli pieni saattajajoukko pääministerin johdolla. Matkaseurueessa olivat alivaltiosihteeri Klaus Törnudd ja Jaakko Kalela. Kirjoittaja, Taisto Tolvanen, maisteri Natalia von Fersen rouva Koiviston tulkkina sekä Tapani Kivimäki ja Pekka Vilpas olivat myös mukana.

Koivistoja oltiin Moskovassa vastassa ensimmäisen varapresidentin Vasili Kuznetsovin johdolla. Asemalta siirryttiin majapaikkaan Leninvuorille, aikanaan Varpusvuoriksi kutsutuille kukkuloilla, joilta aukeaa laajat näkymät Moskovan yli. Alueelle oli rakennettu suuri valtion vierastaloyhdyskunta, jossa jokainen talo muodostaa oman muurien ja aitojen ympäröimän yksikkönsä. Mitä arvokkaammalle vieraalle talo oli tarkoitettu, sitä komeampi puisto hiekoitettuine ja haravoituine puistokäytävineen sitä ympäröi. Moskovassa käyntien aikana kirjoittajalla oli mahdollisuus todeta Suomen presidentin majapaikkaa ympäröivä puisto komeaksi ja hyvin hoidetuksi. Kiireisinäkin aamuina Koivisto tapasi tehdä puistossa pienen kävelylenkin turvapäällikkö Viktorin seurassa.

Rakennusten huonejärjestys vaihtelee hiukan, alakerrassa on yleensä komea aula sohvaryhmineen ja palmuineen. Alakertaan on sijoitettu myös ruokasali, keittiö, turvamiesten ja vahtimestarien tilat sekä joitakin vierashuoneita, usein myös elokuvasali ja biljardihuone, jotka ovat lähes vakiorakenteita sikäläisissä vierastaloissa. Vieraiden ei oletettu poistuvan omaehtoisille kaupunkikierroksille, ja siksi viihdykettä oli oltava omassa majapaikassa. Yläkerroksessa olivat arvovieraiden sviitit ja heidän apulaistensa komea yksiöt tai kaksiot sekä yhteiset oleskelu- ja neuvottelutilat.

Palvelu oli erinomaista, ja tilat pidettiin puhtaana ja hyvässä kunnossa. Huoneista löytyi vodkaa, viinejä, virvoitusjuomia ja hedelmiä. Mihail Gorbatshov ja vodkakielto odottivat vielä aikaansa. Kivennäisvesipullojen vieressä oli venäläinen erikoisuus, hyvin loivaksi kartioksi hiottu luonnonkorkkinen pullonsulkija, joka oli helppo painaa vajaan Narzan-kivennäisvesipullon suulle. Kartion loivuuden takia korkki pysyi tiukasti paikoillaan. Sellainen korkki on jossain matkapakkauksessa tullut kirjoittajallekin muistoksi Suomeen. Kylpyhuoneesta löytyi kaikki tarpeellinen vaakaa myöten. Nämä näyttivät poikkeuksetta pari, kolme kiloa vähemmän kuin vaaka kotona.

Iltapäivän lopulla pidettiin valtionpäämiesten väliset keskustelut. Koivisto kertoo muistelmissaan: ”Kun sitten tapasin Tsernenkon Kremlissä, näin miten vaikeata hänelle oli liikkuminen ja puhuminenkin. Neuvottelumme olivat hyvin muodolliset. Hän luki oman puheenvuoronsa ja minä luin oman puheenvuoroni. Sen jälkeen Gromyko esitti jonkin kommentin säästä Krimillä, jonne olimme menossa.” Tsernenkoa tukevat turvamiehet hellittivät hänen käsivarsistaan vain virallisen valokuvauksen ajaksi ja hänen istuuduttuaan pöytään. Keskustelujen ajan istuimme Kivimäen kanssa suuressa etuhuoneessa, jonne meille tarjoiltiin teetä, makeita pikkuleipiä ja virvokkeita.

Keskustelut päättyivät vajaan tunnin kuluttua, ja Koivisto siirtyi suoraan Suomen suurlähetystöön, jonne suomalaiset tiedotusvälineet oli kutsuttu. Illallinen nautittiin suurlähettiläs Karhilon ja rouva Liisa Karhilon luona suurlähetystössä. He olivat erinomaisia Suomen diplomaattikunnan edustajia, kulttuurin ja musiikin tuntijoita, Liisa konsertoivat pianisti. Lähdeaineisto: Veikko Vesterinen Presidentti Koiviston adjutanttina ISBN 951-20-4963-5

Ei kommentteja: