tiistai 15. maaliskuuta 2011

Sukellusveneet tulehduttavat ilmapiirin


















Läntisistä valtionpäämiehistä Suomen uuden presidentin tapasi ensimmäisenä Ranskan Franqois Mitterand. Hän teki matkallaan Japaniin 13.4.1982 lyhyen välilaskun Helsinkiin ja tapasi lentokentällä Koiviston. Keskusteluun oli aikaa tunnin verran, josta siitäkin puolet tuhrautui tulkkaukseen. Käytettävissä olleen lyhyen ajan huomioon ottaen Koiviston aiheenvalinta oli mielenkiintoinen. Hän kertoi vieraalleen – joka tunnettiin jyrkästä suhtautumisestaan Neuvostoliittoon – taannoisesta matkastaan Moskovaan. Hän kumosi Brezhnevin terveydentilaa koskeneet huhut ja vakuutti tämän olleen hyvässä kunnossa. Koivisto totesi myös saaneensa vaikutelman, että Brezhnev oli se, joka päätti asioista.

Mitä johtavien suurvaltojen välisiin suhteisiin tuli, Koiviston mielestä oli tarpeetonta kiistellä siitä, kummalla oli enemmän ydinaseita. Molemmilla oli riittävästi, jolloin sen yli menevällä kapasiteetilla ei ollut enää käytännön merkitystä. Koivisto antoi ymmärtää, että Lännen kannattaisi ottaa tilaisuudesta vaari ja sopia kiistat Neuvostoliiton kanssa. Edellytyksiä siihen oli olemassa, koska hänen saamansa käsityksen mukaan Moskova tarvitsi rauhaa ja liennytystä.
Mitterandin reaktiot eivät viitanneet siihen, että Koiviston myötämielinen kuvaus Neuvostoliitosta olisi tavannut kaikupohjaa.

Vain kaksi viikkoa myöhemmin Koivisto lähti puolisonsa kanssa ensimmäiselle viralliselle vierailulleen, joka suuntautui Ruotsiin. Sekä hovin, että hallituksen pyrkimyksenä oli ollut aina presidentinvaaleista lähtien saada uusi valtionpäämies vierailulle mahdollisimman pian. Ilmiselvästi haluttiin korostaa Kekkosen seuraajankin vierailevan ensimmäiseksi Ruotsissa. Olihan kuningas aikanaan käynyt ensimmäiseksi juuri Suomessa. Tätä taustaa vasten Koiviston maaliskuinen työvierailu Neuvostoliittoon tuli ruotsalaisille epäilemättä pettymyksenä. Lohdutukseksi jäi se, että Ruotsin-vierailu tulisi olemaan ensimmäinen luonteeltaan virallinen.

Tiedotusvälineet nostivat runsaat kaksi vuorokautta kestäneen vierailun motoksi kuninkaan puheeseen sisältyneen tunnustuksen: ”Suomi on Ruotsille paljon enemmän kuin naapuri.” Syystä siis Koivisto palasi tyytyväisenä Tukholmasta. Tukholmassa toimivat neuvostodiplomaatit osoittivat suurta mielenkiintoa Koiviston vierailua kohtaan ja pyrkivät hankkimaan siihen lisävalaistusta sekä UD:stä että Ruotsin sotilasjohdolta.

Lupaavasti alkaneessa suhteiden solmimisessa Ruotsin kuningashuoneeseen – jota kuningas ja kuningatar olivat huomiota herättävän aktiivisesti edesauttaneet – otettiin kuitenkin loppukesällä taka-askel. Presidentti Kekkonen oli aikanaan osallistunut sekä kruununprinsessa Victorian että Carl Philipin ristiäisiin. Tältä pohjalta Suomen uudelle presidentille oli lähdössä kutsu 31.8. järjestettäviin Madelainen ristiäisiin. Ennen sen tuloa presidentin kanslia saattoi kuitenkin julkisuuteen tiedon, ettei Koivisto ”ilmeisesti ehdi” Tukholmaan. Uutinen herätti kiusallista huomiota ja viritti runsaasti keskustelua piirissä, jotka vaalivat suhteita Ruotsiin. Ilmeisesti nämä reaktiot kantautuivat myös Linnaan, koska tiedotusvälineille kerrottiin ristiäisten edellä, että rouva Koivisto tulee osallistumaan niihin.

Samaan aikaan naapurisuhteita alkoivat varjostaa tapahtumat Itämerellä ja Pohjanlahdella. Karlskoronassa tapahtuneen neuvostosukellusveneen karilleajon jälkeen Ruotsin aluevesillä oli ollut rauhallista. Hiljaisuutta kesti kuitenkin vain joitakin kuukausia. Vuoden 1982 kuluessa sukellusvenehavainnot lisääntyivät merkittävästi, ja samalla alueloukkausten luonne muuttui. Sukellusveneet tunkeutuivat yhä syvemmälle saaristoon, ja niiden toiminta näytti keskittyvän alueille, jotka olivat Ruotsin puolustusvalmiuden kannalta keskeisiä. Kesäkuussa tehtiin Tukholman saaristossa havaintoja kahdesta sukellusveneestä. Samassa kuussa Ruotsin laivasto ja ilmavoimat pyrkivät saartamaan Merenkurkun estääkseen perämerellä havaitun sukellusveneen paon. Maan puolustusvoimat vahvistivat myöhemmin olleensa viitenä päivänä kosketuksissa ”mitä todennäköisimmin vieraaseen sukellusveneeseen”. Yksi havainto tehtiin Sundsvallin edustalta.

Heinäkuussa vierasta sukellusvenettä metsästettiin Tukholman pohjoisessa saaristossa ja elokuussa saatiin havaintoja 2-3 veneestä Tukholman eteläisessä saaristossa. Vakavin välikohtaus sattui lokakuussa 1982 Hårsfjärdenin-Myssingenin alueella, missä havaittiin yksi tai mahdollisesti kaksi vierasta sukellusvenettä. Alueloukkaukset teki erityisen vakavaksi se, että veneet olivat tunkeutuneet syvälle saaristoon ja kaiken lisäksi alueelle, jossa sijaitsi Ruotsin tärkein laivastotukikohta Muskö.

Tapahtumat heijastuivat väistämättä Ruotsin ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin, joissa oli jo muutenkin hapatusta merirajaa Itämerellä koskevan kiistan vuoksi. Suomessa kahden naapurimaan torailua seurattiin huolestuneina. Presidentti Koivistoa sukellusvenehavainnot kiinnostivat suuresti.

Lähdeaineisto: Juhani Suomi Pysähtyneisyyden vuodet ISBN ISBN951-1-18959-X

Ei kommentteja: