torstai 23. syyskuuta 2010

Etyk 1975 ja sairas Breznev



















Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen päätösasiakirja oli sekä Kekkoselle että Brezneville suuri voitto. Nimenomaan ETYK oli se yhteinen poliittinen intressi, joka yhdisti näitä kahta valtiomiestä. Euroopan rajojen status quo oli Breznevin muuttumattomuuden filosofian kansainvälispoliittinen kulminaatio Euroopassa. Urho Kekkoselle ja Suomelle se taas merkitsi puolueettomuuden kansainvälistä tunnustamista, arvovallan kasvua Euroopassa ja koko maailmassa.

ETYK:n 30-vuotispäivän yhteydessä elokuussa 2005 järjestetyssä seminaarissa tultiin siihen kokonaistulokseen, että ETYK ja Saksan kysymyksen jäädyttäminen olivat Kekkosen syötti, jonka Breznev nielaisi – ja siihen loppui neuvostopainostus Suomen puolueettomuutta vastaan. ETYK:n pääoperaattori ministeri Jaakko Iloniemi kuitenkin muistuttaa, että hankkeen käynnistysvaiheessa sen toteutuminen oli täysin epäselvää. Kaikki riippui siitä, miten kahden saksalaisvaltion suhde muodostuisi. Toisaalta se seikka, että venäläisillä oli Saksan-hanke vireillä, helpotti keskustelua ja taktikointia heidän kanssaan. Iloniemen mukaan Kekkonen ymmärsi tämän hyvin, joten ETYK:llä oli oma ennalta ehkäisevä merkityksensä riippumatta siitä, toteutuuko se vai ei.

Samaisessa seminaarissa professori Seppo Hentilä huomautti, että kokousaloite oli vain puolueettomuuspolitiikan väline, joka yhdessä Saksan-kysymyksen jäädyttämisen kanssa auttoi Suomea välttämään Neuvostoliiton painostuksen. Professori Timo Soikkanen puolestaan tarkasteli seminaarissa peruskysymystä: oli Neuvostoliitto idean keksijä ja alkuunpanija, vai oliko Kekkoselle löydettävissä erilaisten tulkintojen valossa myös aloitteen tekijä eikä pelkästään välittäjän roolia. Kysymys oli hankala, koska lännessä Suomi ja Kekkonen saatettiin helposti tulkita Neuvostoliiton ”käskyläiseksi”. Soikkanen päätyikin siihen, että lopullisten johtopäätösten teko on tuskin mahdollista ilman venäläisten arkistojen asiakirjoja neuvostojohtajien ja Kekkosen välisistä keskusteluista.

ETYK:n lopputulos tyydytti kuitenkin sekä Brezneviä ja Kekkosta. Molemmat saivat omat status quonsa – Breznev Euroopan ja Kekkonen puolueettoman Suomen. ETYK oli paitsi Neuvostoliiton myös Leonid Breznevin suuri henkilökohtainen saavutus. Hän joutui ponnistelemaan voimiensa äärirajoilla sekä henkisesti että fyysisesti pystyäkseen selviytymään voittajana kotiin.

Kesällä 1975 Breznevin terveys oli jo niin huono, että hänen valmistautumisensa matkalle vaati erityisjärjestelyjä. KGB:n päällikkö Juri Andropov, joka päällikkölääkäri Tsazovin mukaan oli Brezneville uskollisista uskollisin, oli erityisen huolestunut siitä, miten Breznev kestää matkan sekä konferenssin paineet ja rasitukset. Andropovilla oli syytäkin olla huolissaan, sillä elettiin aikoja, jolloin pääsihteeri oli jopa kuukausia poissa valtakunnan ruorista, kuten lääkärien termi kuului – ”muuttumattomassa heikkouden tilassa”.

Rinnan lääkintätoimenpiteiden kanssa Andropov oli määrännyt erikoisjärjestelyjä, koska pelkäsi, että yllättävä sairauskohtaus voisi pahimmassa tapauksessa johtaa Helsingissä poliittiseen skandaaliin tai suurvaltasuhteiden katkeamiseen. Tämän vuoksi delegaation korkean tason kokoonpano rajoitettiin minimiin: Breznevin lisäksi siihen kelpuutettiin vain uskolliset Gromyko ja ”ovenvartija” Tsernenko. Vain heillä oli oikeus kahdenkeskiseen tapaamiseen Breznevin kanssa konferenssin aikana.

Breznevin viralliset esiintymiset sujuivat ETYK:ssä Tsazovin ja hänen maanmiestensä iloksi suhteellisen hyvin, vaikka puhe oli hammas- ja leukaluuvaivojen vuoksi muuttunut puuromaiseksi. Pariisissa joulukuussa 1974 presidentti Giscard d´Estaing oli pannut merkille Breznevin puhevaikeudet. Nyt Helsingissä Breznev oli itse erittäin huolestunut ilmaisukyvystään, olihan kyseessä hänen kansainvälinen imagonsa, josta hän oli erittäin tarkka.

Urho Kekkonen ja Leonid Breznev tapasivat konferenssin yhteydessä kaksi kertaa kahden kesken. Ensimmäisessä keskustelussa, päivää ennen turvakokouksen alkamista, Tamminiemessä 29.7.1975, Kekkonen keskittyi painostamaan Breszneviä hänelle niin läheisessä ja tärkeässä Kostamus-hankkeessa. Hallitusten väline kehyssopimus oli allekirjoitettu jo 1973 ja poliittista tahtoa hankkeen toteuttamiseksi piti olla riittävästi.

ETYK:n päätyttyä Kekkonen ja Breznev tapasivat vielä kerran kahden kesken, kun neuvostojohtaja kutsui Kekkosen autoajelulle Linnasta lentoasemalle. Autossa oli isännän ja vieraan lisäksi Stepanov, joka suurlähettilässtatuksensa lisäksi toimi tulkkina. Breznev oli niin herkistynyt ”Helsingin henkeen”, että hänelle tuli kyyneleet silmiin. Breznevin sairaudet olivat yksi kylmän suurimpia mysteereitä.

Lähdeaineisto: Esa Seppänen Itäsuhteiden kolmiodraama ISBN 978-951-20-7492-1

Ei kommentteja: