Tapaaminen vuoden tauon jaälkeen Zavidovossa 16.-18.02.1974 poikkesi edelliskerroista siinä, että vierailun isäntänä ei ollutkaan Breznev. Sijaisuutta hoitava Nikolai Pordgornyi kertoi Breznevin väsyneen raskaan Kuuban matkan jälkeen ja olevan nyt ”lepolomalla”. ”Mitään varsinaista sairautta ei Breznevillä ole”, Podgornyi tähdensi vieraalleen. Tämä viesti oli täysin ristiriidassa sen kanssa, että Kekkonen oli kuullut viikko ennen matkaansa vuoden alussa suurlähettiläänä Suomeen palanneelta V.S. Stepanovilta, että Breznevin poissaolon syy oli horjuva terveys.
Kekkonen oli jo elokuun 1972 matkallaan nähnyt, ettei Brezhnevin kohdalla kaikki ollut entisellään. Turvapäällikkö Teuvo Hirvosella oli ollut noin puolen tunnin ajan mahdollisuus tarkkailla Kekkosta ja Breszneviä päivällispöydän ääressä. Kekkonen oli saanut lisätietoa Breznevin mahdollisesta sairaudesta tämän Länsi-Saksan vierailun jälkeen toukokuussa 1973, jolloin aikakausilehti Der Spiegel oli kirjoittanut ison artikkelin, että Brezhnev sairasti muutakin kuin pelkkää hammastautia, jota hän oli saksalaisille isännilleen valitellut.
Brezhnevin poissaolo näkyi myös Zavidovon agendassa, joka jahdin lomassa käsitti ETYK:n valmistelujen ohella Kosyginin ja Kekkosen välisiä kaupallis-taloudellisia kysymyksiä: raakaöljyn hintaa, energiataloutta (maakaasu, atomivoimala), laivatoimituksia, rakennusprojekteja (Norilsk, Jenisei, Svetogorsk, Kostamus) ja muita yhteistyöprojekteja kuten Vaalimaa-Leningrad-moottoritieajatuksen konkretisoimista.
Kohtaaminen kulminoitui Kosyginin improvisoituun puheeseen, joka teki Kekkoseen syvän vaikutuksen. Se oli suora vastaus kysymykseen luottamuksesta, joka Kekkosta eniten ja jatkuvasti askarrutti ja oli EEC-ratkaisun yhteydessä tullut jälleen kerran korostetusti esille. Tunnelma avoimeen vuorovaikutukseen olikin mitä otollisin, sillä Zavidovossa vietettiin yhdellä kertaa Kosyginin 70- ja Podgornyin 71-vuotissyntymäpäiviä.
Kosyginin mukaan luottamus syntyy siitä, että samalla kun ajetaan oman maan etua otetaan huomioon vastapuolen asema, edellytykset, toiveet, tilanne… ”Se voidaan toteuttaa vain siten, että vallitsee luottamus henkilöiden kesken ja tuollainen varteenotto merkitsee ja lujittaa luottamusta”, puhuja tähdensi.
Stepanov arvioi, että ”Kosyginin luottamuspuhe oli loistava, improvisoiva puhe, joka jäi erityisesti mieliin”. Kekkosen vaikutelmat Zavidovon-tapaamisesta olivat positiiviset ja hän uskoi, että myös taloudellisissa asioissa oli päästy eteenpäin. Vaikka Brezhnev olikin poissa, oli tärkeää, että Kekkonen oli jälleen saanut uuden tilaisuuden syventää suhteitaan Kosyginin kanssa. Kekkonen pani mielihyvin merkille, että syntymäpäiväpuheessa Kosygin oli moraaliseikoista puhuessaan joustanut sitä rajaa, mikä normaalisti kulki valtiomiesten väliseen roolisuhteen ja henkilökohtaisten suhteiden välillä.
Kekkosen tyytyväisyys ystävyyden syvenemisestä suorastaan paistoi läpi siitä arviosta, jonka hän välittömästi matkansa jälkeen antoi Suomenmaalle. ”Kosygin on vaatimaton, luonnollinen ja sydämellinen ihminen”, Kekkonen kuvaili. Hän korosti neuvostopääministerin älykkyyttä ja ”eleetöntä, omaperäistä huumorintajua”. Kekkonen luotaili myös syvemmältä Kosyginin henkilökuvaa: ”Kosygin on pohjimmiltaan herkkä ja välitön ihminen”. Kekkonen arvosti suuresti Kosyginin lukeneisuutta mainiten, miten tämä tuntee hämmästyttävän hyvin, ei vain oman maansa, vaan myös maailman asiat – ”ei hän hevin papereita tarvitse”. Arvionsa lopuksi Kekkonen painotti kaikkein tärkeintä asiaa: ”Mikä meille on tärkeää ja arvokasta, Kosygin on lämmin Suomen ystävä”.
Asetelmassa oli merkillisen paljon yhteistä sen tilanteen kanssa, joka oli syntynyt Kekkosen ja Hrutsehvin ensimmäisessä tapaamisessa Porkkalan palautuksen yhteydessä Moskovassa syksyllä 1955. Sen jälkimainingeissa Kekkonen oli luonnehtinut neuvostojohtajaa hyvin positiiviseen sävyyn maaseudun Kyntäjä-lehdessä.
Lähdeaineisto:
Esa Seppänen: Itäsuhteiden kolmiodraama ISBN 978-951-20-7492-1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti