Tasavallan presidentti Urho Kekkonen piti noottikriisin lauettua seuraavan puheen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenmiehistön puheenjohtajan L.I. Brezhnevin lounaalla Moskovassa 25.11.1961:
Pyydän saada lausua parhaat kiitokseni niistä lämpimistä sanoista, jotka Te, Herra Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön Puheenjohtaja, niin ystävällisesti olette halunneet osoittaa minulle henkilökohtaisesti ja maalleni. Samoin haluan kiirehtiä kiittämään siitä suurenmoisesta vieraanvaraisuudesta, jota minulle ja seurueelleni on osoitettu täällä Moskovassa, Novosibirskissä ja Leningradissa.
Haluan myös ilmituoda kiitollisuuteni siitä tapaamisesta, joka Suomen hallituksen pyynnöstä minulle Neuvostohallituksen taholta järjestettiin ministerineuvoston puheenjohtajan, N.S. Hrustsehevin kanssa Novosibirskissä. Panen tapaamiselleni N. S. Hrustshevin kanssa erittäin suuren arvon myös sen vuoksi, että hän katsoi voivansa suurelta työtaakaltaan ja muilta kiireellisiltä tehtäviltään varata aikaa tavatakseen minua Novosibirskissä.
Tämänkertainen neuvottelumme on ollut jälleen eräs lisärengas niissä Suomen ja Neuvostoliiton johtomiesten tapaamisten sarjassa, joka sitten presidentti Paasikiven virallisen vierailun vuonna 1955 on kehittynyt jo melkein traditioksi. Näiden monien tapaamisten puitteissa suoritetut keskustelut ovat aina osoittautuneet hyödyllisiksi ja niiden tulokset ovat säännöllisesti olleet hyvät.
Neuvottelumme Novosibirskissä on kuitenkin eräs tärkeimmistä tähänastisista tapaamisistamme. Sitä osoittanee puolestaan sekin, että maailman lehdistö on katsonut voivansa uhrata niin paljon palstatilaa ja huomiota tälle tapaamisellemme. Niin kuin tiedämme, tapaamisemme aiheutui siihen noottiin liittyvistä kysymyksistä, jonka Neuvostoliiton hallitus jätti Suomen hallitukselle 30.10.1961. Tätä asiaa koskevat keskustelumme käytiin – kuten keskustelumme aina ennenkin – avomielisyyden, toistensa ymmärtämisen ja luottamuksen hengessä, niin kuin kahden ystävällisissä suhteissa olevan naapurimaan tulee tehdäkin.
Ministerineuvoston puheenjohtaja N.S. Hrustshev osoitti nyt – niin kuin aina aikaisemminkin – suurta ymmärtämystä Suomen asemaa, sen näkökantoja ja toivomuksia kohtaan. Minulle tuotti erittäin suurta tyydytystä voida jälleen kerran todeta, että Neuvostoliiton taholta halutaan jatkuvasti kannattaa sitä Suomen omaksumaa puolueetonta ulkopoliittista linjaa, jota maani tahtoo varauksettomasti noudattaa suhteissaan kaikkiin maihin ajan vaihteluista huolimatta. Uskallan sanoa, että keskustelumme tulokset – ne käyvät ilmi tänä päivänä aikaisemmin julkaistusta yhteisestä tiedonannosta – osoittavat oikeiksi ja hyödyllisiksi ei ainoastaan meidän molemmille maillemme vaan myös muille ja eteenkin Pohjoismaille.
Nehän osoittavat, tietenkin pienessä mittakaavassa, maailman suurella näyttämöllä, että vaikeatkin asiat voidaan saada ratkaistuksi keskustelutietä, kun vain keskustelijain välillä löytyy hyvää tahtoa, keskinäistä luottamuta ja toistensa ymmärtämisen halua.
En voi olla tässä yhteydessä mainitsematta, että minun ja seurueeni lisäksi Moskovassa on parasta aikaa muitakin suomalaisia neuvottelijoita, mikä on todistus maittemme välisestä jatkuvasti vilkastuvasta ystävällishenkisestä vuorovaikutuksesta. Moskovassa käytyjen neuvottelujen tuloksena allekirjoitetaan myöhemmin tänään sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välisestä tavaranvaihdosta vuodeksi 1962. Sopimuksesta tulee todennäköisesti volyymiltään suurin tähänastisista tavaranvaihtosopimuksistamme. Saimaan kanavan neuvostoliittolaisen puolen vuokraamista Suomelle koskevat neuvottelut ovat juuri alkaneet, ja uskon niidenkin aikanaan päätyvän molempia osapuolia tyydyttävään tulokseen.
Herra Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön Puheenjohtaja, pyydän kiittää Teitä samoin kuin Neuvostoliiton hallituksen läsnä olevia jäseniä vielä kerran osoittamastanne vieraanvaraisuudesta. Sallinette, Herra Puheenjohtaja, että pyydän Teitä välittämään myös parhaat kiitokseni tapaamisestamme ministerineuvoston puheenjohtajalle N.S. Hrustsehville.
Urho Kekkonen
Lähdeaineisto:
Pekka Tuomikoski: Kansalaiset! Suomen presidenttien merkittävimmät puheet 1917-2009 ISBN 978-952-492-299-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti