tiistai 22. joulukuuta 2009

Hiljaiset ruplat ja skandaalidollarit


















Vuosina 1961-1967 Metalliliitto oli edelleen Työväen ja Pienviljelijäin Sosiaalidemokraattisen Liiton (TPSL) kannattajien kontrollissa, kuten myös Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) vuoteen 1966 asti. SKP ja SDP syrjäyttivät TPSL:n SAK:n johdosta vuonna 1966. Samankaltainen operaatio toteutettiin Metalliliitossa 1967, jolloin liiton puheenjohtaja Onni Närvänen syrjäytettiin ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin sosiaalidemokraatti Sulo Penttilä. Neuvostoliitto pyrki vaikuttamaan Suomen ammattiyhdistyspolitiikkaan monin tavoin. Metalliliiton historia vuosilta 1961-1983 on ammattiliiton historian ohella kuvaus siitä, miten kommunistien joukkokannatuksen kasvu torjuttiin Suomessa. Kommunistien voitto Metalliliitossa olisi saattanut johtaa maan yhteiskunnallisen kehityksen suomettumisen tasolta silloisten kansandemokratioiden suuntaan. Metalliliitto hallitsi avaimia SAK:n johtoon. Kun vallasta taisteltiin Metalliliitossa, kamppailtiin myös Suomen hallituspolitiikan suunnasta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä sekä Suomen riippumattomuuden tasosta YYA-sopimuksen rajaamissa olosuhteissa.

Hajanaisuuden aika heikensi Metalliliittoa, mutta kun eheytyminen sitten tapahtui, se osui yhtäaikaisesti teollisuuden voimakkaan kasvun kanssa. Kasvu ja eheyttäminen kiihdyttivät Metalliliiton jäsenmäärän nousun poikkeuksellisen nopeaksi. Liiton kommunistien enemmistö kuului SKP:n revisionisteihin, mutta erityisesti telakoilla ja konepajateollisuuden osastoilla oli voimakasta kannatusta SKP:n vähemmistöryhmällä. Ryhmä pysyi uskollisena neuvostokommunismille, joka ei ollut sanoutunut irti proletariaatin diktatuurista.

Kylmän sodan aika heijastui selkeimmin ammattiyhdistysliikkeen hajanaisuuden kauden tapahtumissa vuosina 1961-1970. Suomen yhteiskunnallinen kehitys kiinnosti sekä itää että länttä.

Rautaruukin suunnitelmat perustuivat yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa. Metallin valmistuksen laitteistot olivat neuvostotuotteiden parhaimmistoa, ja Rautaruukki-projekti monipuolisti Neuvostoliiton raaka-ainevaltaista vientiä Suomeen. Presidentti Kekkonen otti kantaa sijoituspaikkaan tekemällä hiihtoretken Raaheen tammikuussa 1960. Yhtiön perustava kokous pidettiin ja sen hallintoneuvosto valittiin 11.2.1960. Ensimmäinen suomalainen teräslevy valmistui Rautaruukin valssaamosta jo 17.8.1967.

Hiljaiset ruplat ja skandaalidollarit

Ulkomainen poliittinen raha ei tavannut kulkea vakaan järjestökirjanpidon kautta ja jos liikkui, se oli sitä ennen pesty tavalla jos toisella. Suomen kommunistinen puolue sai NKP:ltä yleensä KGB:n toimittamana 1960-luvun alkupuolella 500 000 dollaria vuodessa, vuosina 1965-1966 900 000 dollaria vuodessa. Tuki muodosti noin puolet SKP:n tuloista. Suojelupoliisi tiesi kommunistien rahoituksesta, mutta poliittisista syistä SKP:n korkeita toimihenkilöitä ei asetettu syytteeseen sen enempää kuin KGB:n Helsingin residenssejäkään. Suopo tunsi heidät paitsi korkeina KGB:n upseereina, myös diplomaatteina ja Suomen tasavallan presidenttiä lähellä olevina henkilöinä. SKP:n ja sen alajärjestöjen palveluksessa oli 659 eritasoista poliittista työtä tekevää henkilöä. Vihtori Rantasen pyynnöstä NKP oli avustanut SAK:takin 10 miljoonalla vanhalla markalla 1962. NKP myönsi maaliskuussa 1963 uuden 200 000 markan lakkoavustuksen kommunistiselle Rakennustyöläisten Liitolle.
TPSL sai NKP:n rahoitusta vuonna 1962 vaalikampanjaan 30 miljoonaa vanhaa markkaa ja lisätukea yhteensä 100 miljoonaa markkaa.

Keväällä 1965 peräisin olevien Niilo Koljosen tietojen mukaan CIA:lta tuli 60 000 mk kuukaudessa eli 720 000 markkaa vuodessa Rantasen ja Järvelän käyttöön. Koljosen väitteiden mukaan Teräsliitto oli saanut 4,2 miljoonaa markkaa Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun rahoja.

Järjestötuki oli perustettu vuonna 1952. Perustajajäseninä olivat SAK:n sosiaalidemokraattiset johtomiehet Aku Sumu, Eero Antikainen ja Olavi Lindblom. Kun SAK hajosi, yhdistys jäi SAK:sta erotettujen Jaakko Rantasen ja Olavi Järvelän määräysvaltaan. Yhdistyksen tarkoitus oli ”toimia yhdistyslainsäädännön pohjalla kansainvaltaisen järjestelmän hyväksi toimivien työväen aatteellisten ja sivistyksellisten järjestöjen tukena ja apuna näiden suunnitellessa ja järjestäessä omaa toimintaansa”. Suomennettuna tämä tarkoitti sosiaalidemokraattinen tukemista kommunisteja vastaan. Yleisen käsityksen mukaan tämä yhdistys toimi länsimaista peräisin olevan, myös CIA:lta peräisin olevien varojen välittäjänä.
Kun TPSL:n haltuun jääneen Metalliliiton oppositiovoimat aloittivat järjestäytyneen yhteistoiminnan Kansanvaltaisten Metallityöläisten valtuuskunnassa, sen toiminta rahoitettiin vuoden 1960 kesäkuun lopusta vuoden 1961 maaliskuun alkuun Järjestötuki ry:n myöntämän 5,5 miljoonan markan avustuksella.

Korjaamoliitto palkkasi talvella 1961 toimistonhoitajaksi rouva Terttu Vainion. SAJ:n kursseille osallistui 11 liiton jäsentä. Ensimmäisenä kokonaisena toimintavuonna 1961 liiton toiminta perustui huomattavalla tavalla Järjestötuki ry:ltä saatuun 2,5 miljoonan markan lainaan. Vuodenvaihteessa tästä lainasta muutettiin 1 miljoonaa markkaa lahjoitukseksi ja loppu jäi liitolle korottomaksi lainaksi kymmenen vuoden maksuajalla.

Metalliliitto pelastettiin

Metalliliiton pelastamisesta syntyneet velat ajoivat Niilo Hämäläisen johtaman SAK:n taloudellisen heikkouden tilaan. Hämäläisen aloitteesta ja STK.n puheenjohtajan Päiviö Hetemäen ja pankinjohtaja Matti Virkkusen yhteistuumin SAK:n talous vakautettiin liikepankkien myöntämillä edullisilla lainoilla. Näin luotiin edellytykset ammattiyhdistysliikkeen eheytymiselle ja vakaudelle. Miesten välille syntyi äänetön yhteiskuntasopimus, josta tuli lähtökohta uusille työmarkkinasuhteille. Metalliliiton puheenjohtajaksi valittiin SAK:n I sihteerinä toiminut Sulo Penttilä vuoden 1967 liittokokouksessa. Kun kommunistit 1970-luvulla ottivat työmarkkinoilla tuotantoa ja sopimuspolitiikkaa häiritsevän roolin, STK tuki pienin panoksin sosiaalidemokraattien vaalikampanjoita erityisesti Metalliliitossa.
Metalliliitto oli vuosina 1961-1983 jäsenkuntansa kautta sidoksissa Suomessa meneillään olleeseen tuotantoelämän kehitykseen ja sosiaaliseen murrokseen, johon kuuluivat suurten ikäluokkien tulo työmarkkinoille, siirtolaisuus Ruotsiin ja maaseutuväestön muutto teollisuuspaikkakunnille.

Lähdeaineisto:
Eino Ketola: Suomen Metallityöväen Liitto 1961-1983 ISBN-13: 978-951-1-21529-5

Ei kommentteja: