Raitiovaunut eivät kulje. Lehdenjakaja pudotti luukusta lehden – maaliskuun 1. päivän numeron, viimeisen yli kolmeen viikkoon. Lakko oli alkanut. Radio oli yöllä kertonut samaa. Lehti kertoi myöhään illalla käydyistä neuvotteluista ja niiden katkeamisesta kello yksi yöllä.
Suurlakko alkoi 1. maaliskuuta 1956 eli samana päivänä, jolloin Maalaisliiton Urho Kekkonen aloitti presidenttikautensa. Pääministerinä toimi presidenttikivan täpärästi hävinnyt SDP:n K.A. Fagerholm. Yleislakon syynä oli työantajan kieltäytyminen SAK:n vaatimasta 12 markan (nykyrahassa 29 senttiä).
Lakkolaisten itsensä mielestä lakon aiheuttajana olivat suuret hinnankorotukset, joita ei suostuttu korvaamaan palkankorotuksilla. SAK:n valtuusto päätti helmikuun 16 päivänä, että on joko alennettava hintoja tai korotettava palkkoja, ja ellei tähän neuvottelutietä päästä, julistetaan yleislakko.
Palkankorotusvaatimuksen syynä oli hintasäännöstelyn loppumisen jälkeen nopeasti noussut hintataso. Toisesta maailmansodasta ja sotakorvausajasta vaikuttanut säännöstely päättyi tammikuussa 1956, koska Eduskunnan määrävähemmistö oli vuoden 1955 lopussa äänestänyt valtalain yli vaalien - tämä palkka- ja hintasäännöstelyn jatkumisen. Etenkin kotimaisen ruoan hinta nousi, myös vuokria korotettiin tammikuun ensimmäisestä päivästä lähtien 25 %. Vuokrahuoneistoissa toimivien pienyrittäjien liikehuoneistojen vuokria korotettiin keskimäärin 100 prosenttia. Elinkustannukset olivat nousseet kahdessa kuukaudessa seitsemän prosenttia.
Kaikki tapahtui kiihkeän presidentinvaalitaistelun ollessa käynnissä. Yleisön oli usein vaikea erottaa, mikä oli talous-, mikä puoluepolitiikkaa. Hinnankorotuksia säästettiin siksi kunnes valitsijamiesvaalit olivat ohi.
Tammikuussa 1956 maataloustuloneuvottelut johtivat umpikujaan ja elintarvikkeiden hinnat nousivat yli työehtosopimusneuvotteluissa sovitun palkantarkistuksen. Neuvottelukynnykseksi oli sovittu seuraava kesäkuu, mutta SAK alkoi vaatia tarkistusta jo tammikuussa. Säännöstelyvaltuutensa menettänyt hallitus oli aseeton ja joutui eroamaan tammikuun lopussa.
SAK:n valtuusto teki päätöksen
Presidentin valitsijamiehet kokoontuivat Helsinkiin ja ammattiosastojen jäsenet työväentaloille, myös työpaikoilla pidettiin kokouksia, joissa poikkeuksetta asetuttiin 12 markan vaatimuksen kannalle. Keskustelu dramaattisesta presidentin vaalista jätti hetkeksi varjoon SAK:n valtuuston kokouksen, joka pidettiin vaalin jälkeisenä päivänä. Valtuustossa keskusteltiin paljon ja kiivaastikin, mutta päätös oli yksimielinen; yleislakko alkaa maaliskuun 1. päivänä, ellei sitä ennen ole päästy tyydyttävän ratkaisuun. Samaan aikaan kävi 22 työmaan ja ammattiosaston valitsema lähetystö SAK:ssa, työnantajaliitossa ja eduskunnassa.
Helmikuun 24 päivänä SAK:n työvaliokunta antoi yleislakkoa koskevat ohjeet ja määräsi lakkorajat. Elintarvikkeiden valmistus ja jakelu sekä kauppaliikkeet olivat huomattavin lakon ulkopuolelle jäävä työala. Lisäksi kaikki yleisön turvallisuudelle, terveydentilalle ja kotitalouden hoidolle tärkeät työt oli vapautettu lakosta. Kekkonen ei ollut valmis puuttumaan aktiivisesti lakkouhkaan ennen presidentinvaaleja. Suomen Kuvalehti kirjoitti, että ”samaan aikaan kun hallitus vietti porkkalaista juhlahumuaan samppanjapullojen korkkien paukkuessa, maataloustuottajat tarjosivat sille maitoa korotettuun hintaan. Mutta eihän se silloin maistunut – hallitus otti mieluummin eron”.
Sosiaalidemokraattien ilmoitettua, etteivät he enää kanna vastuuta hallituksesta sen jälkeen kun tuottajat toimeenpanivat karjataloustuotteiden hintojen korotuksia, Kekkonen jätti koko hallituksen eronpyynnön. Maa oli hallituspulassa ajankohtana, jolloin edessä oli kaksi suurta ratkaisua: presidentinvaalit ja yleislakkouhka.
Helmikuun viimeisenä päivänä pyrytti rankasti. Puhemies Fagerholm, hallituksen muodostaja, kutsui samana iltana kello 19 SAK:n ja työnantajien edustajat neuvotteluun. Kello yhden tienoissa radio totesi neuvottelujen päättyneen tuloksettomina, lakka alkaisi aamulla kello 6. Lakkovartijoita asetettiin aluksi lähes kaikille suuremmille työpaikoille, mutta muutaman päivän kuluttua vartiointi tarpeettomana lopetettiin, koska rikkureita ie ilmaantunut. Keskuslakkotoimikunta alkoi heti julkaista tiedonantolehteä nimellä ”Yleislakko- SAK:n tiedonantoja”. Tiedonanto ilmestyi kolme numeroa, neljännen nimenä oli vain ”SAK:n tiedonantoja”, ja sitten alkoi Palkkatyöläinen ilmestyä päivittäin.
Toimet ja vastatoimet
Vastatoimena yleislakolle MTK julisti maitotuotteiden luovutuslakon. Luovutuslakkoa kaupungeissa tuskin huomattiinkaan. Pienviljelijät vierastivat heti koko puuhaa.
Lakon aikana myös tiedotustoiminta lamaantui. SAK ei sallinut, että lakon aikana julkaistaisiin sanomalehtiä. Yleisradion radio-ohjelmiin yleislakko ei ollut vaikuttanut. Seurauksena oli jonkinasteinen uutispimento.
Sanomalehdet kiersivät lakkoa julkaisemalla omia monistelehtiään. Näitä monisteita jaettiin kaduilla, sekä laitettiin näkyville esimerkiksi virastojen ja tavaratalojen ikkunoihin. Myös STK ja MTK julkaisivat omia tiedotuslehtiään. Lakon loppua kohden suomalaiset olivat yhä vähemmän uutispimennossa. Monipuolinen uutisointi auttoi omalta osaltaan hillitsemään lakon aikana liikkuneita huhuja, jotka lietsoivat epävarmuutta, paniikkia ja järjestyshäiriöitä.
Helsingissä kokoontui maaliskuun 3 päivänä Hakaniemen torille 15 000 ihmistä, Kuopiossa järjestettiin mielenosoitusmarssi kokouksineen, Tampereen Keskustorille kokoontui kymmentuhantinen joukko. SAK:n keskuslakkotoimikunta julisti Shellin, Gulfin ja Unionin kaikki työt lakonalaisiksi.
Lakon aikana esiintyi useita väkivaltaisia levottomuuksia, mutta kuolonuhreilta vältyttiin. Bensiinin jakelun keskeytysyritykset johtivat kovimpiin yhteenottoihin. Asevoimat oli asetettu valmiustilaan.
Oulussa lähti suuri joukko lakkolaisia torilla pidetystä selostustilaisuudesta linja-autoasemalle. Poliisit ryntäsivät paikalle kahdeksan auton ja monien kymmenien miesten voimalla. Komisario Forsmanin käskystä poliisimiehet alkoivat väkivalloin ajaa ihmisiä pois. Silminnäkijöiden mukaan tilanne näytti uhkaavalta ja yhteenotto varmalta, mutta joku tuntemattomaksi jäänyt taktiikkanero pelasti oululaiset pamputukselta aloittamalla Maamme-laulun. Ällistyneet konstaapelit vetivät ohjesäännön mukaisesti kättä päähän. Näin tilanne laukesi.
Palkkatyöläisen saamien tietojen mukaan olivat mielenosoittajien ja kokousten osanottajamäärät suurimmilla paikkakunnilla seuraavat:
Helsinki kokous 50.000 marssi 39.000
Tampere 25.000, marssi 12.000
Turku 16 000, marssi 8.500
Pori 15 000, marssi 10 000
Jyväskylä 10 000, marssi 5 000
Lahti 10 000, marssi 4 000
Oulu 9 000, marssi 4 500
Vaasa 9 000, marssi 4 000
Hämeenlinna 7 000, marssi 3 500
Lappeenranta 7 000, marssi 3 000
Kuopio 7 000, marssi 3 000
Imatra 6 000, marssi 5 000
Joensuu 6 000, marssi 3 000
Nokia 5 000, marssi 3 000
Rauma 5 000, marssi 3 000
Kajaani 4 500, marssi 2 500
Riihimäki 4 500, marssi 2 500
Kotka 4 000, marssi 2 500
Kemi 4 000, marssi 3 500
Rovaniemi 3 500, marssi 2 000
Kokkola 3 500, marssi 1 500
Lakossa oli lähes puoli miljoona työntekijää aikana, jolloin SAK:ssa oli noin 270 000 jäsentä.
Vientiteollisuus pystyi kestämään lakon, koska Itämeren jäätyminen oli muutenkin keskeyttänyt viennin.
Lopputulos
Lakko päättyi 20. maaliskuuta työnantajan suostuttua SAK:n alkuperäiseen vaatimukseen. Lakon päätyttyä lakkolaisia asetettiin mellakoinnista syytteisiin ja muutamia tuomittiin kapinasta.
Tavallisten ihmisten elämää yleislakko järkytti suhteellisen vähän: aikakauden eläneet ihmiset sanovat, että vuoden 1950 kymmenen viikkoa kestänyt metallimiesten lakko oli paljon pahempi.
Lakolla saavutettu ansiotason nousu katosi nopeasti korkean inflaation takia. Inflaatio söi reaaliansioita siten, että lakkoa edeltävä reaaliansiotaso saavutettiin vasta 1960-luvun alussa. Lakko antoi sysäyksen työriitojen sovittelujärjestelmän luomiselle.
SDP:n johtajiin kuulunut Väinö Tanner nousi vuonna 1957 SDP:n puheenjohtajaksi ja skogilaiset irtaantuivat puolueesta, koska pitivät Tanneria ja häntä tukevia leskisläisiä liian oikeistolaisina. Tanner vastusti yleislakkoa.
SAK:n Yleislakko 1956 sivu
http://www.sak.fi/suomi/tietoasaksta.jsp?ao=aikajana&id=30923&location1=4&sl2=3&lang=
YLE elävä arkisto – Yleislakko seisautti Suomen
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=4&t=26
Lähdeaineisto
Kerttu Kauniskangas Yleislakko 1956
Johannes Virolainen Yhden äänen presidentti ISBN 951-1-08731-2
Valitut Palat Itsenäinen Suomi
Suomen Kuvalehti Itsenäisyytemme vuosikymmenet
Tomi Mertanen Yleislakko 1956 ISBN 951-0-31592-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti