perjantai 21. marraskuuta 2008

Stasitiedot eivät ole salaisia



Saksan demokraattisen tasavallan valtiollinen poliisi Stasi oli toiminnassa vuosina 1950-1989. Se oli useista kymmenistä osastoista muodostunut organisaatio, jonka toiminta ulottui oman maan kansalaisten urkinnasta ulkomaanvakoiluun, vastavakoiluun ja radiotiedusteluun. Stasi toimi yhteistyössä Neuvostoliiton KGB:n kanssa. Stasilla oli palveluksessaan 90 000 työntekijää ja noin 300 000 epävirallista työntekijää. Stasin johtajina toimivat Wilhelm Zaisser 1950-53, Ernst Wollweber 1953-1957 ja Erich Mielke 1957-1989. Stasin päämaja oli Itä-Berliinissä Normannenstrassella. Stasin arkistot tuhoutuivat osittain Itä-Saksan romahtaessa vuonna 1989.

Rosenholz-aineisto

Yhdysvaltain tiedustelupalvelu onnistui hankkimaan vuonna 1990 Stasin ulkomaanvakoiluosaston (Hauptvertwaltung Aufklärung HVA) arkistoista erittäin salaisia kansioita ja kopioita ns. Rosewood-operaatiossa. Kyseistä aineistoa on alettu nimittää Rosenholz-aineistoksi. Se koostuu erillisestä kortistosta: F16-kortit ovat henkilötietokortteja, joihin on tallennettu epävirallisten työntekijöiden nimiä, mutta myös epävirallisten työntekijöiden sukulaisten, tuttavien tai muuten vain kiinnostavien henkilöiden nimiä. F-22 kortit ovat eräänlaisia operaatiokortteja, jotka sisältävät epävirallisten työntekijöiden toimista tietoja. Kolmas osio koostuu tilastokaavakkeista, joihin on tallennettu tietoja henkilöistä, jotka sota- tai kriisitilanteissa olisivat erityisen tärkeitä Stasin ulkomaantiedustelulle. Jotta henkilö voidaan osoittaa Stasin apuriksi, tarvitaan vähintään F-16 ja F-22 kortit. Stasi laati noin 290 000 F-16 korttia, jotka on tallennettu 381 CD-rom-levykkeelle. F-16-kortistokortit on tehty eri puolilla maailmaa. Näistä vain 4715 olivat ”aitoja lähteitä”, joille Stasi teki F-22 operaatiokortit. Kortteihin merkittiin henkilön peitenimi, rekisterinumero ja suhde Stasin ulkomaanvakoiluun HVA:aan sekä tiedot työkansioista. Yhdistämällä tiedot Supon hallussa olevaan Stasin Sira-rekisteriin (System zur Informationsrecherche der HVA) vakoojien nimet ja teot pystytään selvittämään. Yhdysvaltain puolustusministeriössä Rosenholz- operaatio päättyi 17.3.2000.

Rosenholz-aineiston vastaanotto

Suojelupoliisi sai Saksan liittotasavallan liittokanslerinviraston edustajalta keväällä 2000 Saksassa ns. Rosenholz-aineistossa siihen saakka avatut suomalaisnimet tai tarkemmat tiedot siitä, mitkä nimet ovat tulossa. Samalla tavalla eräät muut maat saivat tietoonsa Rosenholz-kortistot. Tiedoista kävi ilmi Stasin hyväksi kolmansissa maissa toimineiden agenttien ja asiamiesten todelliset nimet. USA:sta luovutetuissa arkistotiedoissa oli mukana nimi- ja muita tietoja Stasin suomalaisista yhteyshenkilöistä.
Helsingin hallinto-oikeus ei päätöksellään 18.2.2004 vapauttanut esitutkinnan salaiseksi julistettuja aineistoja. Oikeuden mukaan aineiston julkistaminen saattaisi vaarantaa valtion turvallisuuden. Päätös on ristiriidassa Rosenholz-aineiston vastaanottoon liittyvien menettelytapojen kanssa. Eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtajan Heidi Hautalan mukaan USA ja Saksa purkivat Rosenholz-aineiston salaisuusluokituksen jo vuonna 2003.

Stasi ja Suomi

Stasiin liittyen Suomessa on noussut keskustelun aiheeksi ns. Tiitisen lista, mikä on saanut nimensä entisen Suojelupoliisin päällikön Seppo Tiitisen mukaan. Tällä listalla Yhdysvallat ( CIA) varoitti presidentti Mauno Koivistoa suomalaisista, jotka ovat voineet olla yhteistyössä Saksan demokraattisen tasavallan tiedustelupalvelun kanssa. Erilaisten arvioiden mukaan listalla on 18 nimeä. Supon päällikkö Seppo Tiitinen ja presidentti Mauno Koivisto päättivät, ettei lista anna aihetta toimenpiteisiin. KHO:n mukaan Supon ei tarvitse julkistaa listaa.

Gordievskin lista on länteen loikanneen venäläisen Oleg Gordievskin 1980-luvulla toimittama KGB-lista. Tähän listaan on viitattu presidentti Mauno Koiviston muistelmissa. Alpo Rusi on vaatinut listan julkistamista. Suomen valtio kiistää Helsingin käräjäoikeuteen toimittamassaan lausunnossa listan olemassaolon.

Niin sanotun Hassisen listan on väitetty tulleen Suomeen vuonna 1999. Alpo Rusi on vaatinut listan julkistamista. Suomen valtio kiistää Helsingin käräjäoikeuteen toimittamassa lausunnossaan listan olemassaolon. Saksalaisessa Gauck-virastossa säilytetään kaikkia jäljellä olevia Stasi-asiakirjoja. Yleisradion MOT-ohjelma keräsi vuonna 2000 arkistosta tietoja. Suomalaisten osalta löytyi seuraavaa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiitisen_lista#MOT-ohjelman_kooste

MOT tutki asioita

Sen mukaan Suomesta Stasille on kerännyt tietoja noin 200 eri lähdettä, joista 17 on toimittanut vähintään 10 raporttia. Arkistonauhojen mukaan Stasia kiinnostivat Suomessa Etyk-suunnitelmat, ulkomaankauppapolitiikka sekä suhteet Eftaan ja EEC:hen. Se seurasi myös suomalaisten kommunistien valtataistelua, puolueita ja työmarkkinajärjestöjä. Tärkeä vakoilun kohteita oli myös Suomen suhde Länsi-Saksaan, sillä niin Itä-Saksa kuin Länsi-Saksakin vahtivat tarkasti, ettei Suomi poikennut omaksumastaan tasapuolisesta linjasta. MOT-ohjelma kertoi 22.5.2000 seuraavia asioita:

Yksi tärkeimmistä Suomen tietojen vuotajista oli peitenimellä "Cello" toiminut virkailija. Hän lienee yhä vapaalla jalalla. Cello toimitti tietoja kolme vuotta alkaen -79. Hän on työskennellyt Bonnissa: joko Länsi-Saksan ulkoministeriössä sen Pohjoismaiden-osastolla tai Suomen Bonnin-edustustossa. Stasin nauhojen mukaan Cello paljasti Markus Wolfille muun muassa Suomen Bonnin-edustuston poliittisia tilannekatsauksia, jotka olivat salaisiksi tai erittäin salaisiksi luokiteltuja tietoja. Berliinin laidalla Karlshorstissa oli neuvostojoukkojen tukikohta. Täällä toimi myös Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n edustusto. Stasi toimitti tänne osan Suomea koskevasta aineistostaan. Sitä jaettiin myös muille Varsovan liiton maille kuten Puolalle, Tshekkoslovakialle ja Unkarille. Kokoonsa ja merkitykseensä nähden DDR:llä oli Helsingissä mahtava edustusto. Se sijaitsi parhaalla paikalla Kulosaaren diplomaattialueella. Edustusto oli tunnettu kutsuistaan. Siellä juotiin miehekkäästi. Ulkoministeriön virkamiesten kanssa pidettiin "aseveli-iltoja", jolloin ammuttiin kilpaa ilmakiväärillä. Lähettiläs Joachim Mitdankilla oli hyvät suhteet muun muassa suojelupoliisin päällikköön. Seppo Tiitinen kutsui Supon kirjeellä Mitdankin jopa mökilleen. Tiitisen äiti oli luvannut tehdä siellä heille ruokaa. Juuri tällaisia tilanteita itäsaksalaiset jahtasivat: Henkilökohtaisia tuttavuussuhteita, jolloin suomalaiset muuttuvat avoimiksi ja helposti unohtavat keiden kanssa keskustelevat. Tiitisen mukaan hän tapasi mökillään paljon ulkovaltojen edustajia ja täytyyhän mökillä syödäkin. Edustuston rantasauna lämpeni usein. Sieltä saattoi saada mukaansa komean diplomin. Huhtikuussa 1971 saunomassa olivat muun muassa Sdp:n Kalevi Sorsa, Ulf Sundqvist ja Unto Niemi. Sundqvist oli ryhtynyt lörpöttelemään, jolloin Sorsa puuttui puheeseen. Tämän jälkeen Sundqvist ymmärsi sulkea suunsa.

Isännät panivat pikku välikohtauksen merkille. Berliiniin lähetetyssä raportissa ehdotettiin, että Sundqvist olisi hyvä tavata ilman Sorsaa. Mitdank: Minulla oli normaalit suhteet sekä kokoomukseen että Skdl:ään. Täytyy sanoa , että Ulf Sundqvist oli meille avomielinen. Olimme kaikki nuoria, enkä minäkään ollut ryppyotsainen. Sosiaalidemokraattien varapuheenjohtaja ja TUL:n puheenjohtaja Matti Ahde oli mainio. Ei siellä vain pidetty puheita. Meillä oli hyvin henkilökohtaiset suhteet. Karl Marx on sanonut: Kansainväliset suhteet tulee muokata sellaisiksi, kuin niiden on tapana olla hyvissä perheissä. Stasia kiinnostivat suomalaisten puolueiden sisäiset asiat. Kommunistien ohella tarkkailtiin myös keskustaa ja kokoomusta ja luotiin suhteita nouseviin tähtiin. Stasin nauhojen mukaan se sai haltuunsa muun muassa kokoomuksen sisäisiä, ulkopolitiikkaa käsitteleviä muistiota sekä tietoja kokoomusnuorten kansainvälisistä toimista. Stasilla näyttää olleen oma, todennäköisesti suomalainen myyrä Sdp:ssä, joka välitti tietoja puoluejohdon läheltä. Peitenimeä "Melone" käyttänyt avustaja oli aktiivinen 1985. Stasi varjosti etenkin puheenjohtaja Kalevi Sorsaa. Kortiston mukaan Länsi-Saksassa olleet Stasin avustajat paljastivat muun muassa mitä Sorsa oli keskustellut Saksan sosialidemokraattien puheenjohtajan Willy Brandtin kanssa. Sorsaa seurattiin, koska hän oli sosialistisen internationaalin aseriisuntatyöryhmän puheenjohtaja. Itä-Saksa suhtautui internationaaliin epäillen. Suomen kommunistisista puolueista päätyivät niin ikään Stasille. Arkistonauhojen mukaan Stasi sai haltuunsa myös "Suomen salaisen palvelun" tekemiksi merkittyjä kommunistiraportteja. Ne lienevät papereita elinkeinoelämän rahoittamasta niin kutsutusta Puskalan toimistosta, joka toimi lähellä Sdp:tä. Stasilla oli rekisteröityjä avustajia myös Helsingin yliopistossa. Matematiikan laitoksella toimi 1989 avustaja, jonka peitenimi oli "Larsen". Saksan kielen laitoksella on toiminut Stasin apuri, jonka peitenimi on ollut Weber. Hän opettaa laitoksella yhä tänä päivänä. Turun yliopistossa puolestaan opetti avustaja, jonka peitenimi oli "Annikki".

DDR:n tärkeä vaikutuskanava Suomessa olivat kulttuurisuhteet. Asiaansa edistääkseen DDR avasi Helsingissä kulttuurikeskuksen. Se oli lajissaan ensimmäinen lännessä. DDR:n kulttuurikeskuksen johtaja Wolfgang Fritsch. Hän teki tuttavuutta opiskelijoihin ja nuoriin tutkijoihin. Hän muun muassa ystävystyi erään keskustalaisen opiskelijapoliitikon kanssa, joka avasi hänelle ovet keskustapuolueen arkistoon. Asiakirjoille on yhteistä se, että ne käsittelevät Suomen taloussuhteita muun muassa Eftaan ja EEC:hen kuumalla 70-luvulla. Se viittaa siihen, että Stasilla oli apuri eli myyrä Suomen ulkoministeriön kauppapoliittisella osastolla. Joku antoi DDR:n tiedustelulle myös muistion eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan YK-matkasta 1981. Sekin on niin salainen, että eduskunnan arkistosta sen saa vain pääsihteeri Seppo Tiitisen erityisluvalla, jota varten on pyydettävä vielä puoltolausunnot ulkoministeriöltä ja ulkoasiainvaliokunnalta. Stasin Helsingissä toimineiden raportoijien peitenimiä olivat muun muassa Münzer, Mantel, Steffen, Pohlmann, Franke, Andreas, Thorsten, Dietrich ja Bach. Osa heistä työskenteli lähetystössä. On vaikea sanoa, olivatko kaikki kuitenkaan saksalaisia.

Valtiosihteeri Jukka Valtasaari vahvistaa., että Suomi antoi huhtikuussa 2000 Yhdysvalloille luvan luovuttaa Saksalle henkilötiedot suomalaisista Stasin apureista. Asiakirjat Yhdysvaltain kyselystä on ulkoministeriössä leimattu salaisiksi. Ulkopoliittinen johto piti asiaa niin tärkeänä, että ratkaisu tehtiin korkeimmalla tasolla. Käytännössä luvasta päättivät ulkoministeri Erkki Tuomiojan ohella pääministeri Paavo Lipponen ja tasavallan presidentti Tarja Halonen. Suomi asetti tietojen luovutukselle kaksi ehtoa. Niillä Suomen kansalaisilla joiden tietoja on Rosenholz-aineistossa, on oltava oikeus saada tutustua itseään koskeviin asiakirjoihin. Lisäksi Suomi vaati omille viranomaisilleen pääsyn aineistoon. Näin haluttiin turvata Supon tutkimukset. Se etsii lähteitä, jotka ovat antaneet kiellettyjä papereita Stasille.

Gerhard Maget on Pohlman?

Gerhard Maget kertoi Aamulehdelle seuraavaa: Elettiin Kekkosen, Honeckerin, Brezhnevin ja kylmän sodan aikaa. Idän ja lännen välissä taiteillut Suomi oli vuosikymmenen alussa kiperässä tilanteessa, kun Neuvostoliitto vaati Suomelta DDR:n tunnustamista. Saksojen-kysymys oli osaltaan syynä siihen, että Helsingissä kuhisi agentteja. Rosenholz-aineiston mukaan kaupungissa toimi tuolloin myös parikymmentä Stasi-agenttia. He antoivat ainekset noin sataan Berliiniin lähetettyyn raporttiin. Pohlmannin lisäksi vain "Pekan" henkilöllisyys on tiedossa. Pekka oli Jukka Rusi, Alpo Rusin vanhempi veli. Maget muistelee, että sosiaalidemokraattien kanssa oli toisinaan melko rasittavaa, nämä kun halusivat kyllästymiseen asti keskustella "ideologiasta".

- Porvareiden kanssa oli monesti helpompaa, sanoo Maget. Suomalaisvaikuttajia tavattiin säännöllisesti. Yhdessä lounastettiin, saunottiin, käytiin cocktail-kutsuilla ja kesämökeillä. Syötiin ja juotiin ja pyörittiin kissanristiäisissä. Tapaamisia järjestettiin Helsingin keskustan ravintoloissa, usein Mannerheimintien kupeessa Säkkipillissä tai Pikkuparlamentissa eduskuntatalon vieressä. Niin, ja eduskuntatalon kuppilassa. Vielä parikymmentä vuotta sitten vieraan vallan turvallisuuspalvelun agentit pyörivät täysin vapaasti itsenäisen valtion kansanedustuslaitoksessa.
- Eduskuntaan pääsi tuolloin ilman kulkulupia. Istuimme kuppilassa ja edustajat kävivät vuorotellen vaihtamassa kuulumisia. Muutkin diplomaatit päivystivät siellä.
- En oikein usko, että muissa maissa toimittiin samalla tavoin. Magetin mukaan Stasin toiminta Suomessa perustui yhteistyöhön.

Supo salasi Stasi-tiedot vastoin ministeriön linjaa

Aamulehti kirjoittaa 28.6.2007: Suojelupoliisi otti haltuunsa ja salasi Itä-Saksalle vakoilleita suomalaisia sisältävät arkistotiedot vastoin ulkoministeriön nimenomaista linjausta. Alma Media Helsingin toimituksen hankkimien, aiemmin salaisten asiakirjojen mukaan Supo ja hallituksen keskeiset ministerit sopivat keväällä 2000 niin sanottujen Rosenholz-arkistotietojen saattamisesta suomalaisten tutkijoiden ja asianosaisten ihmisten käyttöön. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Rosenholz-arkiston avulla suomalaisten Stasi-tietolähteiden oikeat nimet voidaan selvittää. Avoimuuslinjauksen hyväksyivät suullisesti pääministeri Paavo Lipponen (sd) ja kirjallisesti ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd). Tuomiojan mukaan hän ei tämän jälkeen ole muuttanut kantaansa. Lipponen kiistää päättäneensä asiasta yhtään mitään.

Supo kertoi ministereille yhtä, käräjäoikeudelle toista

Aamulehti väittää, että Valtio myöntää nyt Rosenholz-aineiston olemassaolon, Supo kiistää yhä. Suojelupoliisi antoi hallituksen ministereille ja oikeudelle kahta erilaista tietoa suomalaisvakoojia sisältävästä tiedusteluaineistosta. Supo vakuutti asiaa tiedustelleille ulkoministeri Ilkka Kanervalle (kok) ja sisäasiainministeri Anne Holmlundille (kok), että Supon hallussa ei ole niin sanottua Rosenholz-aineistoa. Ministerit kiinnostuivat asiasta kesäkuussa. Supo vastasi ministereiden tiedusteluun, että sen hallussa olevalla Stasi-aineistolla ei ole mitään tekemistä Rosenholzin kanssa. Alma Median Helsingin toimitus paljasti kuukausi sitten, että Suomen ulkopoliittinen johto linjasi Rosenholz-aineiston avoimeksi keväällä 2000. Aineisto paljastaa entiselle Itä-Saksalle vakoilleet suomalaiset ja heidän tekonsa. Vastoin valtion johdon linjausta aineisto on yhä salaista. Valtio on kuitenkin lausunnossaan Helsingin käräjäoikeudelle myöntänyt Rosenholzin olevan suojelupoliisilla. Tämä tapahtui huhtikuussa Alpo Rusin oikeudenkäynnissä. Valtion asianajaja Aarne Arvela vahvisti asian keskiviikkona ja kertoi, että oikeudelle annetut Rosenholzia koskevat tiedot ovat peräisin suojelupoliisilta ja sisäministeriöltä.

Poliisiministeri Anne Holmlund valehtelee?

Suomen johtava DDR-tutkija, poliittisen historian professori Seppo Hentilä, ei käsitä sisäministeri Anne Holmlundin väitettä, että suojelupoliisilla olisi ollut kaikki suomalaisia Stasi-vakoojia koskeva materiaali jo 1990-luvulla. Hentilä on vakuuttunut, että Supo sai 2000-luvulla haltuunsa niin sanottua Rosenholz-aineistoa, joka sisältää arkistotiedot suomalaisista vakoojista.

Supo salasi Rosenholz-aineiston vastoin hallituksen linjausta. Holmlund väittää sunnuntaina 22.7.2007 Almamedialle lähettämässään mielipidekirjoituksessa, ettei Supo ole saanut Rosenholz-aineistoa. Hän väittää, että ”kaikki relevantti Stasia koskeva aineisto on ollut Supon käytössä jo 1990-luvulla”.
- Ei pidä paikkaansa, Hentilä tyrmää. Rosenholz-aineisto sisältää niin sanotut koodiavaimet, joiden avulla vakoilusta epäiltyjen henkilöllisyys voidaan selvittää. Kyseessä on sama aineisto, jonka Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA palautti Saksaan alkuvuonna 2000.
- Kyseessä oli uusi aineisto Saksassakin. Ei sitä ollut Suomessa edes suojelupoliisilla ennen vuotta 2000, Hentilä sanoo. Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) hyväksyi vuonna 2000 linjauksen, jonka mukaan tutkijoiden ja asianosaisten kansalaisten pitää päästä käsiksi aineistoon. Hentilä ihmettelee, miksi ulkoministeriö olisi tehnyt moisen linjauksen, jos aineistoa ei saatukaan. Hentilä ei myöskään pidä mahdollisena, että esimerkiksi vuonna 2002 käynnistyneen, Alpo Rusia koskeneen vakoilututkinnan perusteena olisi voinut olla jokin muu kuin Rosenholz-aineisto. Poliisiministeri Holmlund väittää, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelu on asettanut Supolle sellaiset ehdot, että Rosenholz-aineistoa ei voida julkistaa. Millähän oikeudella Tanska, jonka suojelupoliisi sai omia kansalaisia koskevat Rosenholz-aineistot CIA:lta samalla tavoin tiskin alta kuin Suomi, on voinut julkistaa aineiston 2005?

Supo myöntää omistavansa Rosenholz-tiedot

Aamulehti 26.07. kirjoittaa: Apulaispäällikkö Knapen mukaan tietoja on saatu useista eri lähteistä Suojelupoliisi myöntää, että sillä on hallussaan Rosenholz-aineiston tiedot, mutta ei alkuperäistä aineistoa sellaisenaan. Supon Rosenholz-tiedot liittyvät DDR:n vakoilutoimintaan. Ne sisältävät tietoja Stasin yhteyshenkilöistä. Tiedustelutieto pitää sisällään olennaisilta osilta Suomea koskevan Rosenholz-aineiston tietosisällön, Supon apulaispäällikkö Petri Knape muotoili torstaina 26.7.2007. Tämä tarkoittaa sitä, että Supo tietää tarkasti, mitä ja keitä kohuttu aineisto koskee. Supon mukaan lainsäädäntö ja tiedon luovuttajan asettamat salassapitoehdot estävät tietojen julkistamisen. Knapen mukaan tietoja on saatu useista eri lähteistä. Ne on saatu tiedustelutiedon vaihtona. Rosenholz-tiedot ovat olleet Supolla 1990-luvulta saakka. Pääosin kaikki tiedot ovat olleet käytettävissä vuoteen 2000 mennessä. Niiden perusteella suurlähettiläs Alpo Rusia alettiin aiheettomasti epäillä vakoilusta.

Kyllä kansa tietää

Poliitikkoja yritetään suojella lainvastaisesti. Kansalla on oikeus tietää ketkä ovat ne henkilöt, jotka ovat toimittaneet Stasille salaisia aineistoja. Henkilöiden nimet ja toiminta eivät ole enää salaisia tietoja. Sen todistaa Tanskan esimerkki. Salaisuusluokitus on poistettu jo vuonna 2003. Henkilöiden F16 ja F22 kortit yhdistämällä Supon hallussa olevaan Sira-rekisteriin henkilöt voidaan selvittää. Minulle on muodostunut sellainen kuva, että listalla saattaa olla Kalevi Sorsan, Paavo Lipposen, Ulf Sundqvistin, Ilkka Christian Björklundin ja Matti Ahteen nimet. Myöskään Erkki Liikasen nimi listalla ei olisi minulle yllätys. Erkki Tuomiojan nimi ei liene listalla. Kuka on se keskustalainen opiskelijapoliitikko? Onko kysymys Esko Ahosta vai jostakin muusta innokkaasta miehestä? Myös Seppo Tiitisen rooli tulee entistä mielenkiintoisemmaksi.

Lähdeaineistot
MOT-ohjelma, Aamulehden kirjoitukset, Alpo Rusin oikeudenkäyntiaineisto, Alpo Rusin kirjoitukset ja kirjat, eduskunnan pöytäkirjat, Sisäministeriön tiedonannot, poliitikkojen muistelmakirjat

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Stasin lista "Tiitisen lista" julkaistava edellytyksenä Suomen NATO jäsenyydelle. Olisiko jokin rehellisyyden suunta päätettävä? Emme voi aina pistää päätä "uralinpihlaja-pensaaseen"! Ikävä kyllä joskus on näytettävä väriä.